Nyt päätin tehdä sen, alkaa vihdoinkin kirjoittaa blogia.
En tiedä miksi siihen on mennyt niin kauan aikaa ; olen aina nauttinut kirjoittamisesta paljon puhumista enemmän,  pidin vuosikausia päiväkirjaa ja kirjoittelin omia tarinoita - ehkä on aika taas elvyttää vanhoja harrastuksia :-)

Olen 24-vuotias tyttö, töissä matkailualan yrityksessä ja asun poikaystäväni kanssa putkiremontin runtelemassa talossa Helsingissä. Jouluksi olemme lähdössä kahdestaan Pariisiin.
Poikaystäväni ja tuleva reissumme ovat muutaman työkaverini ohella ainoat positiiviset asiat elämässäni tällä hetkellä.

Negatiivisimmat ja hankalimmat asiat elämässäni tällä hetkellä joulukuussa 2008 ;

1 Perheeni voi huonosti- äidilläni on masennusta ja isäni kärsii alkoholismista vaikka ei sitä myönnäkään.
Molemmat siskoni ( 19- ja 26 v ) ovat jonkinasteisia narsisteja jotka eivät anna toisten puhua vaan puhuvat itse päälle koska heillä on tärkeämpää asiaa. Rakastan perhettäni ja hekin rakastavat minua omalla tavalllaan, mutta velvollisuus vierailla kotona tuntuu kerta kerralta ahdistavammalta.
En vastaa perheenjäsenteni puheluihin ellen ole sillä hetkellä erityisen hyvissä henkisissä kantimissa.

2 Vanhat isovanhempani ovat heikossa kunnossa ja on kai viikkojen kysymys milloin menetän heidät

3 Lapsuudenkaverini ovat alkoholisteja / pilvipäitä, osalla lapsia joista he eivät kykene huolehtimaan.
Osa rehentelee saavutuksillaan miesmaailmassa, vaikka heidän hoitonsa ovat rumia luusereita.
Heille pitäisi mm. olla muuttoapuna/lapsenvahtina, antaa ilmaisia matkoja (joita saan työni kautta ) ja
auttaa järjestelemään milloin mitäkin ilman mitään korvausta tai edes satunnaista vastapalvelusta sekä antaa loputonta mielenkiintoa heidän elämiään ja itse aiheutettuja ongelmiaan kohtaan, itse saamatta koskaan suunvuoroa.
Tunnen syyllisyyttä siitä etten pidä heihin yhteyttä mutta toisaalta olen helpottunut etteivät he enää kuulu arkielämääni.

4 Työkaverereistani muutama on tukenani päivittäin, muutama muukin satunnaisesti.
Mutta, silti jopa lojaaleimmat näistä ystävistäni ajautuvat ajoittain lirkuttelemaan eräälle henkilölle, jonka käytös on aiheuttanut seuraavan suuren ongelman.

5 Poika

Eräs työkavereistani on tullut taloon samaan aikaa kanssani, ja hänestä muodostui minulle läheinen alkuaikojen lyhyen eron jälkeen kun hän siirtyi osastolleni.
Tämän jälkeen n. 4kk oli hyvin onnellista aikaa, kävimme päivittäin töissä yhdessä tupakalla (n. 5 x ) ja lounaalla. Olin imarreltu hänen peittelemättömästä kiinnostuksestaan ja häneltä saamastani huomiosta.
Hän on niin mukava ja hyvännäköinen että taisin olla jopa hieman ihastunut häneen ( vaikkka seurustelin ).
Itsetuntoni oli ja on melko huono, ja siksi oli imartelevaa että komea 21-vuotias poika metsästää minua ympäri taloa päästäkseni kanssani jonnekin. Lisäksi mailailimme miltei tauotta.

Tätä kesti viime tammikuun loppuun, sitten onnen ajat olivat työpaikallani osaltani ohitse.
Kaikki varmasti arvaavat, että kuvioihin tuli toinen nainen ; eräs ilkeä taikinanaamainen kollegani samalta osastolta. Hän alkoi lirkutella tälle pojalle jatkuvasti, tunki itseään mukaan mennessämme pojan kanssa kahdestaan lounaalle tai tupakalle (poika ei koskaan pyytänyt häntä mukaamme ), kyseli jatkuvasti pojasta kun erehdyin viettämään taikinanaaman seurassa pari iltaa viihteellä, valitti mm. että hänen mielestään tämä poika on ylimielinen ja hänelle pitäisi tehdä jokin käytännön pila tipauttaakseen hänet jalustaltaan (kieltäydyin olemasta mukana ). Kumman paljon hän kuitenkin alkoi hakeutua tämän ylimielisenä pitämänsä pojan läheisyyteen ; koko ajan tunki itseään pojan lähelle, kikatti ja flirttaili, kosketteli aina tilaisuuden tullen ja tunki jopa itsensä laivalle pojan kanssa samaan aikaan.
No, arvata saattaa että 1) vittuunnuin työkaveriini lopullisesti ja 2) hänen show´nsa tehosi (tottakai- kohdeyleisöhän on komea mutta pohjimmiltaan sairaalloisen epävarma nuori poika, varattu tosin ).

Aloin tietoisesti ottaa poikaankin etäisyyttä, jotta hän huomaisi että hän ei voi kaveerata meidän molempien kanssa koska en pidä tästä naikkosesta. En muutenkaan tykännyt enkä tykkää edelleenkään hänen kukkona tunkiolla-tilanteestaan työpaikalla ( kanaset lakoavat hänen jalkojensa juureen ), enkä
voi sietää ajatusta että naisen "asema" riippuisi siitä kuinka paljon hän on työpaikan miesten mieleen.

Joten välimme siis viilenivät pojan kanssa ja hänen ja tämän pikku noidan välit lämpenivät.
Hän suorastaa varasti paikkani pojan elämässä ja hänen huomionsa täysin. Poika pyysi minua vielä kesään asti heidän kanssaan yhdessä lounaalle tms. mutta käytyäni pari kertaa ja kuunneltuani sitä teerenpeliä masennuin niin etten pystynyt enää menemään mihinkään missä olisi vaarana nähdä heidät yhdessä.
Hänen kiinnostuksensa tähän hempukkaan tuntui olevan jollakin lailla erilaista, parempaa kuin mitä minulla ja pojalla oli, mikä vielä lisäsi katkeruuttani. Tänä päivänä olen melko varma etä heillä on suhde keskenään, jos katseista ja koskettelusta voi jotakin päätellä. Nykyisin vaihdan ehkä satunnaisen lauseen molempien kanssa päivän mittaan, mutta kaverisuhteet ovat täysin tuhoutuneet.

Poika oli minulle tärkeä työkaveri jonka vitseillä ja jonka huomion avulla jaksoin työpäivän loppuun asti,
nykyisin uusi vosunen saa kaiken hänen huomionsa ja he pelehtivät vielä vahingoniloisesti suoraan nenäni edessä että varmasti saisin kärsiä kun olen loukkantuneena ollut niin kylmä heitä kohtaan.
No, nykyisin -kun olen viettänyt miltei vuoden tuskan ja masennuksen syvimmässä aallokossa- alan hiljalleen toipua ja saada uutta sisältöä elämääni, onneksi.
Vaikeaahan tämä on ollut, nöyryytyksen ja surun kyyneleet tulevat vieläkin miltei päivittäin, mutta uskon
silti että päätös tälle on tullut ja olen nyt kärsinyt tarpeeksi.
Potkaisen heidät lopullisesti ulos elämästäni ja sanon henkisesti heille hyvästit.

6 Poikaystäväni

Hän on maailman suloisin olento, mukava ja miellyttävä, huomaavainen ja hellä.
+ Loistava sängyssä :-)
Mutta toisaalta hän on myös aika heiveröinen ja tietyllä tapaa naisellinen, tunnen itseni välillä aika maskuliniseksi hänen seurassaan ( mikä ei ole hyvä asia )
En usko että hän voisi suojella minua jos joku uhkaisi meitä jossakin tai edes sanoisi vastaan jos joku haukkuisi minua, ja se on inhottava tunne, poikaystävän kanssa kuitenkin haluaisi tuntea olonsa turvalliseksi edes joskus. Olemme olleet yhdessä pian 3 vuotta, ja se on oikeastaan ainoa ongelmamme
(tosin hän ei tiedä että tämä on ongelma )
Hän ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua ( = hän ei rakasta minua ) mikä on aika surullista kun olemme seurustelleet jo vuosia ja asumme yhdessä.
Muuten hän on ihana ja rakastan häntä.

7 Peliongelma

Minulla on peliriippuvuus ja pelaan säännöllisesti yli puolet kuukausituloistani casinolla.
Välillä voitan, suuriakin summia mutta tietysti häviän pitkällä tähtäimellä.
Pelaaminen helpottaa ahdistusta hetkellisesti ja saa ajatukset pois ongelmistani.
..Kunnes lähden pelaamasta kotiin ja tajuan kuinka suuren summan olen laittanut taivaan tuuliin...
Joka kuukausi palkkapäivänä lupaan itselleni etten pelaa mutta aina sorrun (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta )

8 Raha-asiat

Ylläolevasta, ja  muistakin syistä johtuen taloutemme on kuralla.
Koitamme maksaa laskut ajallaan joka kuukausi ja hoitaa asiat mallikkaasti muta molemmat olemme hyvin väsyneitä ja unohtelemme asioita, mikä vaikeuttaa asioita.
Suunta on kuitenkin parempaan päin.

9 Terveys

Olen hyvin väsynyt päivittäin, minua on tutkittu huimauksen takia ja nyt epäillään MS-tautia...
Pelottaa aivan älyttömästi , toivon vain ettei minulla olisi mitään vakavaa sairautta.
Keskivaikea masennus minulla on todettu ja siihen pitäisi hakea lääkkeet mahd. pian ja aloittaa myös terapia, jotta saisin paranemisprosessini alkuun ( niinkuin jenkit asian ilmaisevat ).

 Kyllä tämä tästä, toivottavasti blogin kirjoittaminen antaa minulle voimia kohdata arkipäivän ongelmineen :-)

Ja tietysti viikon päästä on se Pariisinmatka! Ainoa valopilkku horisontissa..
Kirjoittelen varmaankin pian taas, hilirimpsis höpönassut :-)

Terkuin KultaKutri